0503836803

Sturenkatu 43-45 Helsinki Finland 00550

  • facebook
  • instagram

©2017 BY ATELJÉ TUHKIMOTARINA. PROUDLY CREATED WITH WIX.COM

Mitkä ihmeen väljyydet?

May 14, 2017

Tänään jatkan huhtikuussa julkaisemaani Pyhää henkeä ja fysiikan lakeja - postaustani. Tuo juttu kertoi lähinnä yläosan rajoitteista, nyt otan kantaa puvun kokoon ja pituuteen liittyvistä asioista. 

 

Vyötärö on kaiken lähtökohta

 

Aloitetaan tärkeimmästä, eli siitä osasta pukua, jolla on kaikkein suurin merkitys vaatteen päällä pysymisen kannalta: vyötäröstä. Monet ajattelee, että rinnanympärys on se tärkein, että sen istuvuus on se, joka on tärkein. Se on tärkeä, mutta sen istuvuudella ei ole merkitystä, jos vyötäröllä on ylimääräistä väjyyttä. Naisvartalon kapein kohta on vyötärö. Eri kokoisilla ja muotoisilla naisilla se on eri kohdassa, mutta se on aina kapein. Vartalon kapein kohta on se, joka toimii avainasemassa puvun paikoillaan pysyvyydessä. Kun puku istuu vyötäröstä oikein, se ei mahdu liikkumaan ylöspäin, eikä alaspäin vartalolla, eli sitä ei saa nyittyä ylös eikä se pääse tipahtamaan päältä. 

 

Jos puku on vyötäröstä oikean kokoinen ja sinulla on edelleen tarve nykiä sitä ylöspäin, on syynä todennäköisesti se, että puvun kuppi jää liian matalaksi. Näin ollen yrität nostaa sitä yläreunaa ylemmäs, ja päädyt tekemään sitä koko ajan, koska puku ei yksinkertaisesti ole kaavoitettu olemaan sillä korkeudella. Kun pukua mitoitetaan sinulle ompelimossa, ompelija katsoo, että sinun ja puvun rinnan korkeimmat kohdat kohtaavat. Puku kavennetaan siihen asentoon sopivaksi. Puvun rintaa voi joissain tapauksissa kohottaa, mutta se ei ole helppo työ ja se vaatii aina jotain jolla jatke piilotetaan. Jos puvussa on vedoksia, pitsiä tai blingiä pääntiellä, on jatke yleensä helpompi piilottaa. 

 

 

Vaatekoot ja väljyydet

 

Osa lukijoista on ehkä kuullut sanan väljyys. Eri tyyppisissä vaatteissa on erilaiset väljyydet, joka tarkoittaa sitä että miten vaatteen sisällä pääsee liikkumaan. Väljyydet on myös syy siihen, että 38 kokoinen nainen voi käyttää jopa koon 34 vaatetta tai joutua ostamaan vaikka koon 42 vaatteen. Tässä tapauksessa koon 34 vaatteessa on enemmän väljyyttä kuin kantaja tarvitsee, ja koossa 42 ei välttämättä ole väljyyttä ollenkaan. Tämän vuoksi hääpukua ostaessa saattaa joskus käydä niin, että puku onkin isompaa kokoa kuin asiakas käyttää normaalisti. Sllä numerolapulla ei lopulta ole minkään valtakunnan merkitystä. 

 

Mikä on oikea hääpuvun väljyys?

 

Hääpuvun korsettiosassa ei saa olla väljyyttä. Puku ei myöskään saa olla miinusväljyyksinen (sillä poikkeuksella, että vyötärö saattaa antaa sentin pari anteeksi), vaan koko valitaan aina asiakkaan isoimman ympärysmitan mukaan. Muualta puku sitten kavennetaan sopivaksi. 
Tavallisella hääpuvulla ei ole tarkoitus muotoilla kantajaa, vaan puvun pitää olla kantajansa muotoinen. Monesti asiakkaat painaa pukua vyötäröltä ja näyttää että tältä hän haluaisi sen näyttävän. Yleensä se on mahdotonta, ellei hääpuku ole oikea korsetti. Kannattaa aina muistaa, että iho, rasva ja sisäelimet eivät mystisesti häviä sieltä puvun alta, eli jos puku korjataan niin, että näytät edestä päin kapeammalta, näytät todennäköisesti sivusta päin isommalta. Se sama tavara on edelleen siellä puvun sisässä, se vain vaihtaa paikkaa sinne, missä sillä on tilaa. Oikeilla korseteilla toki saa muokattua vartaloa paljonkin, mutta se vaatii paljon harjoitusta että sillä jaksaa olla kokonaisen hääpäivän. Yläosan ja keskivartalon kuuluu siis istua kantajalleen kuin toinen nahka ollen täsmälleen saman kokoinen kuin asiakas itse. 

 

 

Mites ne merenneitohelmat?

 

Alaosassa on sitten oma sääntönsä. Etenkin merenneitomalliset puvut näyttää kuvissa ihan reisiä nuolevilta ja moni haluaisi sen omankin puvun niin tiukaksi. Haluatko istua häissäsi? Kävellä? Käydä vessassa? Jos vastasit yhteenkään kyllä, niin valitettavasti puvusta ei voi silloin tehdä niin tiukkaa. Kuvissa valitettavasti puvun muotoa korostetaan vippaskonstein kuten mallien poseeraustavoilla ja nuppineuloilla. Jopa minä sorruin edellisissä kuvauksissa huijaamiseen, kun kuvasimme Georgina-pukua. Puku oli Katille niin tiukka, että hän kykeni ottamaan ainoastaan todella lyhyitä askelia. 

 

Jotta kaikki nuo yllä mainitut asiat voisi tehdä, pitää puvussa olla lantiolla ja reisien kohdalla liikkumaväljyyttä. Puku pitää pystyä nostamaan lantion läpi vyötärölle. Sillä ei ole väliä, nouseeko se ainoastaan sentti kerrallaan hinuttamalla, kunhan se nousee. Mitä väljempi, sen helpompi. 

 

Syy miksi puvun pitää liikkua lantiolla, on se, että muuten et kykene istumaan puvussa. Kun seisot, ja sinusta otetaan mittaa vyötäröstä polvitaipeeseen, mitta on lyhyempi kuin jos istuisit. Koska hääpukujen kankaat ei veny, ei kankaan määrä riitä koko tälle matkalle. Aina istuessa puvun lantiota pitäisi nostaa, jotta voit istua normaalisti. Jos nostat liian vähän, joudut istumaan pienessä takakenossa. Tämä nosto pitää tehdä toki kaikissa muissakin puvuissa, mutta niissä, missä helma pääsee liikkumaan vapaasti lantion ympärillä, helma tipahtaa seisomaan noustessa takaisin. Tiukka puku pitää itse vetää takaisin. Jos puku ei mahdu liukumaan ylös lantiotasi pitkin, joudut riisumaan puvun vessakäyntiä varten. Jos on kovin pieni vessa, niin kyseinen operaatio voi olla hankala ja jopa mahdoton. Eli kannattaa miettiä tarkkaan opetteletko mieluummin mallien jalat ristissä poseeraustavan, vai vietät koko hääpäivän juomatta :)

 

 

Ja kävelemäänkin pitäisi pystyä

 

Puvussa kävelemiseen vaikuttaa lantion väljyyden lisäksi tietenkin helman pituus. Tähän on hyvä nyrkkisääntö: mitä leveämpi helma, sen lyhyempi sen pitää olla. Helmat eivät saa osua maahan paikoillaan seistessä. Kävellessä joustat hiukan polvista ja kun tähän yhdistetään vielä helman liike, voi liian pitkä helma olla jopa kohtalokas. Vanteettomat puvut voi olla yleensä yllättävän lähellä lattiaa, mutta heti kun kehiin tulee vanteet, liikuttavat ne pukua niin paljon, että jopa 5cm irti lattiasta ei välttämättä ole liioittelua. Puku ei saisi olla myöskään sivuilta liian pitkä. Laahus saisi alkaa vasta sivusauman jälkeen, joskin puku voi sivuilta jo hipoa lattiaa. 

 

Alla olevassa kuvassa on kolme eri tyyppistä helmaa. Sifonkipuku on juuri ja juuri irti lattiasta. Se on niin kevyt, että se liikkuu kävellessä jaloista melkein itsekseen. Pitsipuvussa pitsireunan pisimmät kohdat hipoo lattiaa. Jos kuvion syvyyserot ei ole kovin isot, kannattaa helma katsoa ettei se tapaa maata mistään kohtaa. Isoin, vanteellinen helma on niin paljon irti maasta, että sen alle mahtuu koko kämmen. Jos vanne olisi vielä leveämpi, helma saisi olla entistä lyhyempi. 

 

Tässäpä tämän päivän opetustuokio, toivottavasti siitä oli hyötyä. Kannattaa aina muistaa, että vaikka hääpäivä on se elämän suurin päivä ja sitä haluaa näyttää parhaimmalta mahdolliselta versiolta itsestään, ei se siltikään ole sen arvoista, että joudut tuntemaan olosi epämukavaksi. Eli katsokaa ammattilaisen kanssa ajatuksella ne puvun kriittiset kohdat. Vaikka vanha sananlasku sanookin, että kauneuden eteen täytyy kärsiä, ei silti ole kiva, että joudut nykimään pukua, varomaan askeliasi tai kärvistelemään hääpäivänäsi ilman vessassa käymistä vain ulkonäön vuoksi.


 

 

 

 

 

Please reload

Recent Posts

Please reload

Archive

Please reload

Tags